Jälleen kerran mietin novellien tyyliä. Leiberin oma tyyli on kuitenkin hyvin raskas luettava ja usein pitkiä, monta lausetta sisältäviä virkkeitä joutuu lukemaan useamman kerran. Olen kuitenkin päätynyt siihen, että kirjoitan ymmärrettävää ja jopa helppolukuista suomea Leiberin tyylin kustannuksella. Suomessa kuitenkin monet sivulauseet yhdessä virkkeessä haittaavat lukemista enemmän kuin englannissa. (Tai ehkä olen vain tottunut pitkiä virkkeitä kirjoittaviin kirjailijoihin. :)) Mutta jaksaako kukaan lukea kovin pitkään, jos joka toisen virkeen kohdalla pitää pysähtyä ihmettelemään, että mitä sillä mahdetaan tarkoittaa?

Minusta tuntuu edelleen siltä, että jos Leiber olisi kirjoittanut viimeisen novellin suomeksi, hän olisi todennäköisesti laittanut Hiirestäjän ja Fafhrdin teitittelemään ensialkuun toisiaan tai ainakin Fafhrdin teitittelemään Hiirestäjää. Periaatteessa voisin laittaa heidät teitittelemään alussa ja sitten myöhemmin kapakassa vain siirtyä sinutteluun, koska mielestäni on varsin luonnosta, että miehet tekisivät nopeasti sinun kaupat.

Mutta Leiber ei kirjoittanut suomeksi, eikä hän näin ollen ole voinut kirjoittaa mitään sinun kauppojen kohtausta. Olen siis päätynyt laittamaan Fafhrdin ja Hiirestäjän sinuttelemaan toisiaan alusta alkaen.

Suuren suolasuon yhteydessä mietin vaihtoehtoa kirjoittaa se suuri Suolasuo, koska Suolasuohan siinä on "pääosassa". Käytän kuitenkin todennäköisesti ensimmäistä muotoa.