Olen tähän mennessä törmännyt kahteen Shakespeare sitaattiin, joista toinen on vanha tuttu: "Ill met in moonlight". Aiemmin se on onnistuttu kiertämään jollain ilvellä, mutta nyt se ei onnistu. Nimittäin hahmot tapaavat toisensa kuutamoisena yönä, taistelevat, heitä ajetaan takaa ja tapaaminen vaikuttaa heille pahaenteiseltä tai sitten viholliselle pahaenteiseltä. Löysin sitaatille neljä eri suomennosta (Mannerin suomennos näyttää olevan joko aina lainassa tai sitten varsin harvinainen), joista mikään ei oikein istu siihen kunnolla, koska ne ovat runomuotoisia ja muokattu nimenomaan dialogiin. Rossin "Tylsää tavata näin kuutamolla" olisi ehkä paras käytettävissä olevista, mutta, no, minusta edelliset tapahtumat eivät ole kovin tylsiä... Cajanderin "Lumossa kuunko myös" vaikuttaa vähintäänkin oudolta puhumattakaan Jylhän "Tääl', ylväs, kuutamossako sun tapaan?" joka kävisi, jos näin sanotaan kun he tapaavat, mutta ei oikeastaan enää myöhemmin. Puhumattakaan siitä, että sitaatti on yksikössä ja hahmoja on kolme.

Toinen sitaatti on Henry IV:n "Uneasy lies the head that wears the crown", joka on ilmeisesti englanninkielisissä maissa varsin tunnettu. Onnistuin löytämään siihen vain kaksi suomennosta: Cajanderin "Levoton kruunun painama on pää" ja Rossin "Raskas kruunu unen karkottaa". Yllättävää kyllä näistä voisi periaatteessa käyttää kumpaa tahansa.

Mutta tunnistavatko suomalaiset Shakespeare-sitaatteja? Mielestäni niitä ei juuri käytetä suomeksi kirjoitetuissa teoksissa ja suomennoksiakin on useita. Lisäksi nykyisin ei taideta käyttää mitään suomennosta sellaisenaan teatterisovituksessa, kenties Hamletia lukuunottamatta.