Gunsin hionta on minun puolestani tehty ja lähetetty eteenpäin.

Sekä Zelazny että Leiber käyttävät teksteissään paljon ajatusviivoja, jotka ovat hieman ongelmallisia käännöksessä. Ne ovat kuitenkin osa kirjailijan tyyliä ja sen takia niitä pitäisi varmaan pyrkiä säilyttämään. Toisaalta suomeksi kirjoitetuissa kirjoissa ei käsittääkseni käytetä paljoa ajatusviivoja. Tai sitten olen lukenut vääriä kirjoja. Englanniksi ajatusviivoja ilmeisesti käytetään varsin paljon ja ainakin Zelazny ja Leiber käyttävät niitä varsinkin kahdessa eri tarkoituksessa: lauseen päässä ilmaisemassa jotain yllätyksellistä tai sitten virkkeeseen upotetun lauseen molemmin puolin. Upotettu lause on yleensä selittävä tai sitten yllätyksellinen. Yleensä olen korvannut ensimmäisen tavan kaksoispisteellä. Upotetun lauseen kanssa on yleensä enemmän hankaluuksia. Toisaalta olisi hauska jättää ajatusviivat, koska ne ovat tosiaan kirjailijan omaa tyyliä, toisaalta ne vetävät kohtuuttomasti huomiota puoleensa. Upotetut lauseet joutuu toisinaan joka tapauksessa pilkkomaan paremmin ymmärrettäviin osiin suomeksi, jolloin ajatusviivatkin poistuvat "luonnollisesti" pisteiksi. Muutaman ajatusviivan olen pyrkinyt aina tekstiin jättämään varsinkin yllättävien lauseden eteen. Tietysti siinä vaiheessa, kun on tekstin lukenut viiteen kertaan ja lausetta muokannut vähintään yhtä kertaa, voi olla jo vaikeuksia muistaa, minkä tässä piti olla niin yllättävää. :)

Kustantajallakin on tyyliin sanansa sanottavana. Toiset kustannustoimittajat vaikuttavat haluavan suomen mukaisen pilkutuksenkin ja toiset... No, olen lukenut sellaisia kirjoja, joihin on esimerkiksi jätetty englannin mukaiset puolipisteet. Minä taas vierastan puolipisteitä suomenkielisessä tekstissä ja pyrin aina poistamaan ne joko pisteeksi tai pilkuksi. Varsin usein puolipisteellisen lauseen joutuu joka tapauksessa jakamaan kahdeksi lauseeksi.