Olinkin onnistunut unohtamaan sen, että ensimmäisessä novellissa on loru, jota en jäänyt ratkomaan kesken raakakäännökstä. Nyt on pitänyt sitten etsiskellä loppusoinnullisia sanoja, jotka kävisivät merkityksiltään edes hieman yhteen. (Olen taipuvainen ajattelemaan, että loruja ja runoja hyvän proosan sekaan sekoittavat kirjoittajat pitäisi viedä saunan taakse oppimaan tapoja. ;))

Toinen askarruttava sana on ekassa novellissa esiintyvä Godshall. Ensivilkaisulla, kun fantasiasta on kyse, olin taipuvainen mieltämään s-kirjaimen monikoksi. Mutta kun jumaluuksista seuraavan kerran puhutaan, kyseessä onkin God yksikössä. Siis kyseessä olisi jumalansali eikä jumaltensali. Olen nyt sitten kääntymässä yksikön puoleen, koska juuri tästä salista puhuttaessa Leiber kirjoittaa "God being unshockable" - selvästi yksikössä. Ainakin tässä kirjassa Leiber käyttää muutenkin yksikköä muutaman kerran, vaikka jumalat mainitaan yleensä monikossa. Jos kyseessä olisi vain lipsahduksia, ne olisi varmaan jo ehditty korjata.

Leiber käyttää myös kohtalaisen paljon pitkiä ajatusviivoja ja yleensä upotetun sivulauseen molemmin puolin. Koska kyseessä on selvästi tehokeino, olen päätynyt jättämään ne tekstiin sellaisenaan, niin usein kuin suinkin mahdollista. Muutaman kerran olen joutunut jakamaan upotettuja lauseita erillisiksi, joten silloin en ole jättänyt viivojakaan.