Amberin kakkososa on lähetetty painoon. Kansikuva näyttää tältä:

Avalonin luotien oikolukuvaihe on minun puoleltani ohitse. Peninkulmat vaihtuivat virstoiksi ja Grayswandir on jäänyt alkuperäiseen muotoonsa..

Gunsin hionta on minun puolestani tehty ja lähetetty eteenpäin.

Sekä Zelazny että Leiber käyttävät teksteissään paljon ajatusviivoja, jotka ovat hieman ongelmallisia käännöksessä. Ne ovat kuitenkin osa kirjailijan tyyliä ja sen takia niitä pitäisi varmaan pyrkiä säilyttämään. Toisaalta suomeksi kirjoitetuissa kirjoissa ei käsittääkseni käytetä paljoa ajatusviivoja. Tai sitten olen lukenut vääriä kirjoja. Englanniksi ajatusviivoja ilmeisesti käytetään varsin paljon ja ainakin Zelazny ja Leiber käyttävät niitä varsinkin kahdessa eri tarkoituksessa: lauseen päässä ilmaisemassa jotain yllätyksellistä tai sitten virkkeeseen upotetun lauseen molemmin puolin. Upotettu lause on yleensä selittävä tai sitten yllätyksellinen. Yleensä olen korvannut ensimmäisen tavan kaksoispisteellä. Upotetun lauseen kanssa on yleensä enemmän hankaluuksia. Toisaalta olisi hauska jättää ajatusviivat, koska ne ovat tosiaan kirjailijan omaa tyyliä, toisaalta ne vetävät kohtuuttomasti huomiota puoleensa. Upotetut lauseet joutuu toisinaan joka tapauksessa pilkkomaan paremmin ymmärrettäviin osiin suomeksi, jolloin ajatusviivatkin poistuvat "luonnollisesti" pisteiksi. Muutaman ajatusviivan olen pyrkinyt aina tekstiin jättämään varsinkin yllättävien lauseden eteen. Tietysti siinä vaiheessa, kun on tekstin lukenut viiteen kertaan ja lausetta muokannut vähintään yhtä kertaa, voi olla jo vaikeuksia muistaa, minkä tässä piti olla niin yllättävää. :)

Kustantajallakin on tyyliin sanansa sanottavana. Toiset kustannustoimittajat vaikuttavat haluavan suomen mukaisen pilkutuksenkin ja toiset... No, olen lukenut sellaisia kirjoja, joihin on esimerkiksi jätetty englannin mukaiset puolipisteet. Minä taas vierastan puolipisteitä suomenkielisessä tekstissä ja pyrin aina poistamaan ne joko pisteeksi tai pilkuksi. Varsin usein puolipisteellisen lauseen joutuu joka tapauksessa jakamaan kahdeksi lauseeksi.

Saan raakakäännöksen tänään valmiiksi ja sitten alkaa hiominen.

Kummallista, miten pienetkin asiat voivat muuttua vaikeiksi. Kirjan alkupuolella monet henkilöt polttavat piippua ja Zelazny kuvaa sitä "puff" verbillä. I puffed my pipe. He puffed his pipe.

MOTista löytyi tuprautella ja iki-ihanalla Translat-listalla ehdotettiin tupruttaa. Jotenkin molemmat tuntuvat liian sarjakuvamaisilta. Voin tietysti käyttää "vetää savut" tai pelkästään polttaa, mutta ehkä laitan muutaman kerran piipun tuprutteluakin.

Raakakäännöksen loppu lähestyy. Huomasin jälleen uuden lainauksen, mutta tällä kertaa sitä ei ilmeisesti ole suomennettu. Kyseessä on A. E. Housmanin Shropshire Ladin kaksi ensimmäistä riviä. Ilmeisesti minun on sitten ne suomennettava, mutta sen jälkeen niitä ei kyllä tunnista kukaan. Mutta en todellakaan halua jättää englannin kielisiä rivejä tekstiin.

Taidan todellakin vaihtaa Kehän Noitaympyräksi. Kiitos, Johanna! Corwinia nimitetään muutaman kerran sorceroriksi ja suomensin sen automaattisesti velhoksi, mutta tässä taitaa noita olla enemmän paikallaan, koska kyse on vanhoista tarinoista, joissa Corwin käyttää yliluonnollisia voimiaan pahuuteen, kun oli kuninkaana. Tosin se voisi luoda suomennokseen yhteyden Corwinin ja Noitaympyrän välille, jota ei ole alkuperäistekstissä. Siinäkin tosin sekä Corwin että Noitaympyrä ovat yliluonnollisia asioita.

Mitoista oli jälleen hieman harmia. Viime kirjan kohdalla kustantaja päätti, että kaikki mitat muutetaan metreihin tai kiloihin. Nyt tuli heti alussa mukaan "league", jonka muutin automaattisesti. Mutta sitten hieman myöhemmin Corwin miettii: "Five leagues is roughly fifteen miles."

Niinpä päätin sitten käyttää leaguesta peninkulmaa.

Teitittely ja sinuttelu on jälleen ollut hieman ongelmallista. Olen kuitenkin päätynyt siihen, että kirjan alussa, kun Corwin tulee Lorraineen, on teitittelyä. Englanniksikin Lance ja Ganleon puhuttelevat Corwinia sanalla "sir", joka siis viittaa ritariarvoon eikä yleiseen herroitteluun. Silloin tuntuu luontevalta laittaa hahmot teitittelemään.

Jonkin ajan kuluttua he kuitenkin jättävät "sir"in pois ja minusta tämä oli hyvä aika siirtyä sinutteluun. Tosin myöhemminkin käytetään ilmausta "my lord", mutta minusta tämä on ennemminkin ironista kavereiden välistä naljailua kuin "oikeaa" teitittelyä.

Myöhemmin tavattavat henkilöt ovat ongelmallisempia, mutta olen päätynyt niissäkin sinutteluun tilanteiden takia. Esimerkiksi vartijat todennäköisesti sinuttelevat epäilyttävän näköisiä miehiä. Epäröin hieman sitä, miten Corwinin veljentytär puhuttelisi Corwinia tavatessaan tämän ensimmäistä kertaa. Toisaalta tyttö on elänyt keskiaikaistyylisessä yhteisössä, jossa teitittely olisi tyypillistä. Toisaalta hän ei ole muodollinen henkilö, joten päädyin sinutteluun.

Kääk! Töitä on tullut niin paljon, että on ollut pakko jättää kirjan suomentaminen viikonlopulle! Olen kuitenkin suurin piirtein aikataulussa ja toivottavasti heinäkuussa muiden töiden tuleminen hiljenee.

Minusta Zelazny on tällä kertaa käyttänyt enemmän sanaa "thing" tai sitten jotenkin hankalimmissa paikoissa kuin edellisessä osassa. Esimerkiksi the Circleen viitataan usein sanoilla "that thing" ilman että Circleä mainitaan keskustelussa, koska hahmoille kohde on selvä. Olen yleensä kääntänyt sanaparin suoraan Kehäksi. Samoin Kehästä ulostulevia olentoja sanotaan usein "thing"eiksi ja muutenkin "thing" on esiintynyt usein tavalla, jonka olen joutunut kääntämään jutuksi tai asiaksi, mikä tosin tuntuu usein kankealta. (I was going in that direction when this thing happened.)

They on myös aiheuttanut hieman harmia. "They"tähän käytetään englannissa sekä ihmisistä että elottomista tavaroista. Kehästä tulevia olentoja nimitetään tosin yksittäisesti "it"eiksi, joten olen alkanut käyttää niistä monikossa muotoa "ne". Englanissa "it"in käyttäminen on kuitenkin hyvin voimakasta, kun "he"tä ja "she"tä käytetään ihmisten lisäksi myös eläimistä ja elottomista esineistäkin kuten laivoista. Zelazny käyttää myös itse näitä sekaisin. Samasta olennosta voidaan yhdessä  kappaleessa käyttää "he"tä ja seuraavassa "it"iä. Toisaalta silloin ei voisi olettaa kääntäjän oikaisevan kirjailijan käytäntöjä.

Näin alkuvaiheessa minua on askarruttanut Corwinin miekan nimen suomentaminen. Grayswandir ei ilmeisesti olekaan kokonaan englannikielinen, kuten olin luullut. "Swandir" on ilmeisesti vanhaa englantia tai jopa vanhaa norjaa ja sen on tarkoituskin kuulostaa vanhahtavalta ja eksoottiselta, joten varmaan jätän sen sellaiseksi. Valitettavasti minun pitäisi taipua tekemään puolittainen käännös nimelle eli Harmaaswandir tai Harmajaswandir, joka ei mielestäni kuulosta kovin hyvältä.

Toinen vaihtoehto olisi jättää sen alkumuotoonsa. Moni lukija kuitenkin todennäköisesti tunnistaa "gray"n englanniksi ja olettaa varmaan, että loppukin olisi englantia muutamalla lisäkirjaimella höystettynä.

The Circle oli toinen ongelmakohta, mutta todennäköisesti käännän sen Kehäksi. Aioin ensin laittaa Piiri, mutta siitä tulee ainakin minulle ihan erilaiset konnotaatiot, joten se sai mennä.

Kustantaja päättikin käännättää Amberin seuraavan osan jo nyt ja olen mielelläni lähtenyt puuhaan. Guns of Avalon on suoraa jatkoa edelliselle osalle.

Kirja on nyt minun puoleltani oikoluettu ja lähetin sen kustantajalle.
Jouduin sitten kuitenkin käyttämään kahden eri Shakeaspearen kääntäjien suomennoksia, koska Rossi ei ole kääntänyt Hamletia. Western Reserve on edelleen hämärän peitossa ja näyttää siltä, että joudun jättämään sen englanniksi, mikä harmittaa kyllä.

Raakakäännös on nyt tehty! Jouduin tosin jättämään jonkin kysymysmerkkejä tekstiin, joten hiomiseen taitaa mennä koko ensi viikko. Pari viimeistä lukua meni varsin sujuvasti, kun aloin jo tottumaan Zelaznyn tyyliin.

Päätin sitten kääntää Shadow'n varjomaailmaksi erotuksena normaaleista varjoista. Saa tosin nähdä, miten hyvin se istuu kirjan alkupuolen epämääräiseen puheeseen ja mitä oikolukijat siitä sanovat.

Raakakäännös on edennyt vauhdilla, koska olen tällä kertaa jättänyt kysymysmerkkejä tekstiin sinne tänne. Epäilen, että joudun vielä hiomaan varsin paljon Zelaznyn puhekielien ja runollisemman kielen sekoitusta.

Shakespearesta tuli vielä yksi sitaatti vastaan, Hamletista vaikkei olekaan se kaikkein tunnetuin. Lisäksi päänvaivaa tuottaavat maininta Yhdysvaltain maapalasta ilmeisesti ajalta ennen sisällissota (Western Reserve) sekä runo/laulu, jota ei ole ilmeisesti suomennettu.

Olen tähän mennessä törmännyt kahteen Shakespeare sitaattiin, joista toinen on vanha tuttu: "Ill met in moonlight". Aiemmin se on onnistuttu kiertämään jollain ilvellä, mutta nyt se ei onnistu. Nimittäin hahmot tapaavat toisensa kuutamoisena yönä, taistelevat, heitä ajetaan takaa ja tapaaminen vaikuttaa heille pahaenteiseltä tai sitten viholliselle pahaenteiseltä. Löysin sitaatille neljä eri suomennosta (Mannerin suomennos näyttää olevan joko aina lainassa tai sitten varsin harvinainen), joista mikään ei oikein istu siihen kunnolla, koska ne ovat runomuotoisia ja muokattu nimenomaan dialogiin. Rossin "Tylsää tavata näin kuutamolla" olisi ehkä paras käytettävissä olevista, mutta, no, minusta edelliset tapahtumat eivät ole kovin tylsiä... Cajanderin "Lumossa kuunko myös" vaikuttaa vähintäänkin oudolta puhumattakaan Jylhän "Tääl', ylväs, kuutamossako sun tapaan?" joka kävisi, jos näin sanotaan kun he tapaavat, mutta ei oikeastaan enää myöhemmin. Puhumattakaan siitä, että sitaatti on yksikössä ja hahmoja on kolme.

Toinen sitaatti on Henry IV:n "Uneasy lies the head that wears the crown", joka on ilmeisesti englanninkielisissä maissa varsin tunnettu. Onnistuin löytämään siihen vain kaksi suomennosta: Cajanderin "Levoton kruunun painama on pää" ja Rossin "Raskas kruunu unen karkottaa". Yllättävää kyllä näistä voisi periaatteessa käyttää kumpaa tahansa.

Mutta tunnistavatko suomalaiset Shakespeare-sitaatteja? Mielestäni niitä ei juuri käytetä suomeksi kirjoitetuissa teoksissa ja suomennoksiakin on useita. Lisäksi nykyisin ei taideta käyttää mitään suomennosta sellaisenaan teatterisovituksessa, kenties Hamletia lukuunottamatta.

Olen tässä pähkäillyt, onko Shadow erisnimi. Tähän asti olen kirjoittanut varjomaailmat pienellä, koska niitä on kuitenkin monia, joita sitten kutsutaan yhteisnimellä varjot (ihan kuin vaikka koirat). Mutta kirjassa kuitenkin viitataan toisinaan myös ihan tavallisiin varjoihin, joten sekoittaisiko suomalaisia lukijoita jos molemmat ovat pienellä? Kontekstistahan sen pitäisi selvitä, mutta mutta... Englanninkielisille lukijoille asia on selvä isojen kirjainten käytön takia.

Olisi hauska nähdä vertailun vuoksi, mitä ruotsalainen kääntäjä on tehnyt.

The Patternin olen sentään taipunut kääntämään Kuvioksi.

Olen pähkäillyt jonkin aikaa niinkin "helpon" sanan kuin Okay'n suomentamista. Jos kyseessä olisi täysin sekundääriseen fantasiamaailmaan sijoittuva ympäristö, olisin todennäköisesti yrittänyt kiertää amerikkalaisen ilmaisun. "Selvä", "Hyvä on" jne. kävisivät silloin vaihtoehdoiksi. Mutta Corwin muistaa enimmäkseen aikansa Yhdysvalloissa, joten mielestäni häneen on tarttunut usalaisten puheenparsi. Niinpä olen sitten taipunut "suomentamaan" sen Okeiksi, joka on varsin puhetyylinen ja todennäköisesti se, mihin Zelazny pyrki.

Zelazny on tehnyt hyvin näppärän sanaleikin muuntamalla Kentucky Fried Chickenin toisenlaisessa varjomaailmassa Kentucki Fried Lizzard Parte'siksi. KFCn ruokapaikkoja olen nähnyt vain elokuvissa ja televisiossa, joten niitä ei taida Suomessa olla. Kuitenkin silloin, kun ne ovat ruudussa vilahtaneet, muistaakseni niitä ei ole suomennettu. Olenkin ajatellut tehdä ensimmäisestä selittävän käännöksen eli jättää KFC:n sellaiseksi ja lisätä "yhdysvaltalainen kanoihin erikoistunut pikaruokapaikka" tai jotain sen tyylistä. Jälkimmäisen sitten suomentaisin. Tuntuu hyvin kömpelöltä ratkaisulta, mutta ainakaan toistaiseksi en ole saanut parempaakaan aikaan.

Kerrankin saa hävetä sitä etten juuri tunne alkoholijuomia. Kirjassa juodaan Irish mistiä, joka on minulle täysin tuntematonta ainetta. Se näyttäisi olevan enemmänkin yläkäsite tietynlaisille juomille (ainakin nykyisin) kuin jokin tietty drinkki, joten toistaiseksi se on jäänyt sellaisenaan tekstiin.

Yksi hahmoista mainitsee Charles Fortin ja olen pähkäillyt sitä, että jätänkö nimen vai yritänkö säveltää siihen jotain tyyliin skeptikko. Kovin moni suomalainen tuskin tuntee Fortia nimeltä, mutta toisaalta Fort ei taida olla kovin tunnettu yhdysvaltalaistenkaan lukijoiden parissa. Jälkimmäisen takia olen päätymässä siihen, että jätän nimen tekstiin.

Hetken aikaa mietin myös pitäisikö nimi Random suomentaa. Hänen nimensä tarkoitukseen kun viitataan varsin pian hahmon esittelyn jälkeen. Olen päätynyt kuitenkin pitämään sen.

Löysin kuitenkin Mooren runon suomennoksen. Sinikka Salokorpi on näköjään suomentanut nimellä Jouluaattoiltana. Ehkäpä uskaltaisin sittenkin heittää rivin käännöksen  "kuin namu suussa sulisi", vaikka epäilen edelleen kuinka monelle se sanoo mitään.

Hahmojen puhuttelu on jälleen noussut murheenkryyniksi. Olen tehnyt alustavan linjanvedon, että sisarukset ja muut toisilleen tutut hahmot sinuttelevat toisiaan ja muut teitittelevät. Vaikka Corwinin puhe on kyllä sen verran rentoa, että teitittely tuntuu kuitenkin hieman kankealta. Mutta toisaalta, kuinka moni aikuinen olisi 70-luvun Suomessa siitä vaan sinutellut vaikka lääkäriä?

Hahmojen puhekieli on vaikeampaa suomentaa kuin Leiberin kieli. Se on täynnä kuvakieltä ja vertauksia. Toisaalta se on rakenteellisesti helpompaa. Hahmot puhuvat usein myös hyvin epämääräisesti, mikä on osoittautunut yllättävän vaikeaksi kääntää. Jos suomeksi kysellään "yritätkö tehdä sen?" lukijan ajatukset voivat mennä hieman eri asioihin kuin kuninkuuden tavoitteluun. :)

Ihan alkuun tulee pohtineeksi suomentamista yleisellä tasolla. Mittayksiköt ovat yleinen murheenkryyni. Leiberin kirjaan jätettiin jalat ja tuumat, koska niitä oli loppujen lopuksi aika vähän. Lisäksi Lankhmar on oma maailmansa ja brittiläiset mittayksiköt voivat olla siellä voimassa.

Amber sen sijaan alkaa kirjoitusajankohdataan eli 1970-luvun Yhdysvalloista ja Zelazny käyttää amerikkalaisia mittoja. Koska kirja on kirjoitettu minä-muodossa, tuntui ensin loogiselta pitää jalat ja tuumat. Mutta ilmeisesti ne muutetaan kuitenkin metreiksi.

Eniten Zelaznyn tekstissä aiheuttaa päänvaivaa kulttuuriset viitaukset. Päähenkilö käyttää periamerikkalaisia asioita, kuten sport shirtiä ja hair tonicia ja käy dinerissa. (Hair tonic ei taida olla nykyään kovin monen amerikkalaisenkaan sanastossa?)

Suomentajalle Zelazny löi luun kurkkuun heti toisella sivulla, jossa hän viitaa ilmeisesti USAlaiseen lastenloruun: Visions of sugar plums. Sitä ei taida olla suomennettu, joten tilalle pitäisi saada jotain, joka kertoisi jotain vastaavaa suomalaiselle lukijalle.

Uusi vuosi alkaa uuden kirjakäännöksen puitteissa. Aloitan juuri suomentamaan Vaskikirjoille Roger Zelaznyn Nine Princes in Amberia, joka on jatkuvajuonisen sarjan aloitusosa. Amber-sarjaan kuuluu periaatteessa kymmenen ohutta kirjaa, mutta ne on jaettu selkeästi kahteen eri sarjaan. Viidellä ensimmäisellä kirjalla eli ekalla sarjalla on myös eri päähenkilö kuin jälkimmäisellä.

Pidän varsin paljon Zelaznyn ytimeikkäästä kirjoitustyylistä, mutta hänellä on kyllä taipumusta viitata kirjoihin ja aikoihin, jotka voivat olla suomalaiselle varsin outoja.

Pohdimme kustantajan kanssa hieman sitä, pitäisikö itse Amberin kaupungin nimi suomentaa. Sehän on kirjaimellisesti Meripihka. Mutta olemme ainakin toistaiseksi päätyneet pitämään sen Amberina ja taivutusmuodot a:llisina.